sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Oliko se vain unta?

Puerto Ricon reissusta on jo melkein viikko. En pysty käsittämään tätä. Juurihan minä vasta innoissani odotin reissua ja nyt se on ohi.



















Ehkä koko reissu olikin vain unta? Jos näin on, niin se oli aika hyvä uni. Arkeen palaaminen on ollut hitusen nihkeää, mutta kai se tästä pikkuhiljaa... Tai ehkä pitää vain alkaa suunnitella uutta reissua.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

San Franciscossa

Noin kuukausi sitten sain Coloradon Jennilta viestia “haluaisitko lahtea parin viikon paasta viikonlopuksi San Franciscoon?”. Vastausta ei ihan hirvean montaa sekuntia tarvinnut miettia ja kun kalenteristakin oli tarkistettu ettei kyseiselle viikonlopulle ollut mitaan suunnitelmia, pistin lennot varaukseen jo samana paivana.

En ole mikaan maailman suurin (jenkki)kaupunkifani, mutta SF on yksi niista kaupungeista, jossa olen ehdottomasti halunnut paasta kaymaan jo vuosia. Ensimmaisen kerran taisin SF:sta alkaa haaveilla muka-San Franciscoon-sijoittuvaa vanhaa lemppariohjelmaani Siskoni on noitaa katsoessani joskus ala-asteikaisena :D Nyt vihdoin “muutamaa” vuotta myohemmin sain seuraa ja hyvan syyn lahtea katsastamaan tuo kaupunki ja pettya ei kylla tarvinnut.

SF tarjoili meille (ilmeisesti kaupungille hyvin epatyypilliseen tapaan) aivan uskomattoman kaunista ja aurinkoista saata koko viikonlopun, mika varmasti auttoi omalta osaltaan luomaan positiivista mielikuvaa kaupungista. Aurinko, hyva seura ja mielenkiintoinen kaupunki taynna nahtavaa ja tutkittavaa. Mikas sen parempaa :)


Lauantaiaamun aloitimme ylittamalla Golden Gate-sillan
Suuntanamme oli Muir Woods, jossa paasimme ihailemaan kauniita vanhoja punapuita

Aamupatikoinnoin jalkeen suuntasimme varikkaaseen Castroon, jossa soimme erittain myohaista brunssia (kello taisi olla ainakin kaksi iltapaivalla tuossa vaiheessa) ja vierailimme homomuseossa

Castrosta kavelimme ihailemaan Painted Ladies-taloja seka auringonlaskua... Kunnes tuli niin kylma, etta oli pakko paasta jonnekin lampimaan ja lahdimme Jennin ehdotuksesta katsomaan stand up showta. Minun, paatuneen standup-inhoajankin, mielesta show oli aivan hauska ja voisinpa joskus menna uudestaankin tuollasta katsomaan!

Seuraavalle aamulle meilla oli sovittuna brunssitreffit Piilaaksossa asustelevan Hannan kanssa. Kavelimme kaikki yhdessa hotelliltamme brunssipaikkaan lapi suht uneliaan China Townin katujen

Brunssin jalkeen kappailimme viela jonkin aikaa ympariinsa jutustellen, ihaillen kauniita maisemia ja merileijonaisia. Ja saimmepa ikuistettua mysteerisen Hannankin valokuvaan:D (kuvan julkaisuun on annettu lupa) 
Sitten tuli aika sanoa heipat; mina suuntasiin tutkimaan Alcatrazia, Jenni kohti lentokenttaa ja Hanna kohti kotia.
Alcatrazissa viihdyin reilu pari tuntia kuunnellen mielenkiintoisia tarinoita ja ihaillen kaunista kaupunkiin ja Golden Gatelle avautuvaa maisemaa. Sitten minunkin oli aika suunnata kohti lentokenttaa ja kotia. Olihan taas mukava viikonloppu :)

tiistai 28. maaliskuuta 2017

Kiiretta ja matkoja

Minua on jo pitkan aikaa vaivannut matkakuume, mika on ajoittain ollut ihan kunnon riesa. Ihan tosissaan taytyy valilla miettia, etta mika mussa oikein on “vialla” kun olo on niin levoton etta ajatukset on lahes jatkuvasti jossain muualla kuin tassa nykyisessa olotilassa ja hetkessa (voi olla etta tama on joku geenivirhe). Tyomaaran ollessa huipussaan levottomuus on yltynyt valilla aivan sietamattomaksi. On tuskaisaa istua toissa koneen aarella kun mielessa pyorii lentoliput ja eksoottiset reissukohteet. Nyt vihdoin kun tahti on alkanut pikkuhiljaa tasaantumaan, paatin tehda asian suhteen jotain ja varasin spontaanisti liput Puerto Ricoon huhtikuulle. Matkaan olen siis lahdossa talla kertaa yksin, koska halukasta matkakumppania ei loytynyt, enka halunnut sen estaa minua menemasta. Uskon, etta tulen matkallani tapaamaan uusia ihmisia ja olenkin jo saanut kolme yhteydenottoa/majoitustarjousta Couchsurfing-sivustolla julkistettuani matkani siellakin. Yksinainen en varmasti siis tule olemaan :)

Ensimmaisen pikkureissun nyt tassa ihan pahimpaan hataan teimme kuitenkin kaverini Minnan kanssa jo viime viikonloppuna pieneen vuoristokylaan nimelta Idyllwild, joka sijaitsee meilta pari tuntia koilliseen (meilla kylla meni menomatkaan yli tuplasti kauemmin ruuhkien ja erillisten sattumien vuoksi). Minna oli kuullut hehkutusta tasta paikasta eraalta San Diegon suomalaiselta ja innostui tasta niin kovin, etta ehdotti etta lahtisimme sinne mokkeilemaan minun valitellessani kaukokaipuutani.



Turhaan ei ollut Idyllwildia hehkutettu; oli kylla kaunis ja symppis paikka ja tuntui aivan silta kuin olisimme siella havupuiden ja lumen keskella olleet Coloradossa tai ainakin Pohjois-Kaliforniassa. Yovyimme pikkiriikkisessa mokissa, jonka varasimme AirBnB:n kautta. Mokki oli oikein sopo ja ei paljon perus saunamokkia suurempi. Hyvin me kaksi tyttoa kuitenkin mahduimme sinne. Jopa niin hyvin etta pistimme lauantai-iltana pienet kasillaseisontatreenit pystyyn :) Oli oikein onnistunut reissu, joka ylitti kaikki odotukset ja palasin uuteen viikkon taynna uutta intoa ja virtaa. Mutta se ei ole kylla mikaan yllatys, silla sen verran samanlaiset kiinnostuksenkohteet meilta Minnan kanssa loytyy. Ja saattaapa luonnon keskella oleilullakin joku vaikutus olla asiaan!







Reissut eivat kuitenkaan ole tassa, silla ensi viikonloppuna lahden tapaamaan Coloradossa asuvaa Jennia San Franciscoon ja sain myos juuri kuulla, etta “joudun” ehka lahtemaan PR:sta kotiuduttani viikoksi auttelemaan Baltimoreen toiden puolesta. Pendry on juuri avannut sinne toisen hotellinsa ja siella oltaisiin nyt vuorostaan avun tarpeessa! Tassahan alkaa ihan tarvia kissuille hoitajaa kun mieskin on taas palannut koulutukseen eika sita paljon kotoa nay tulevien viikkojen ja kuukausien aikana. Kasi ylos jos loytyy halukkaita tulemaan meille majailemaan San Diegoon viikoksi tai pariksi kissanhoitoa vastaan :D

Toukokuun alussa taas saan sitten vieraita Suomesta reiluksi viikoksi. Kiiretta siis pittaa!

PS. Ostin tuossa kuukausi sitten uuden koneen, enka ole viela paivittanyt nappaimistoa suomalaiseksi. Siksi nama jenkkiaakkoset...

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Paivassa Meksikoon ja takaisin

Kuten olen aiemminkin kirjoitellut niin me tosiaan asutaan vain vajaan 15 kilometrin paassa Meksikon rajalta. Aivan siina rajalla Meksikon puolella sijaitsee kaupunki nimelta Tijuana. Olen halajanut siella kaymaan tanne San Diegoon muutostamme saakka, mutta lykannyt visiittia, silla en ole viitsinyt lahtea siella kaymaan yksin monien tyokavereiden varoitteluista johtuen. Ei kuulemma ole yksinaisen turistinaisen paikka se. Taman asian paikkansapitavyydesta en mene sanomaan juuta enka jaata, mutta paatin talla kertaa kuunnella kokeneempiani.

Helmikuussa siskoni ja hanen poikaystavansa taalla vieraillessa sain vihdoin tilaisuuden lahtea kaymaan rajan toisella puolella (E:han ei siis saa talla hetkella tyonsa vuoksi rajaa ylittaa, joten siksi hanen kanssaan sinne meno on ollut poissa laskuista). Tijuanaan voi lahtea autolla tai auton voi vaihtoehtoisesti parkkeerata rajan talle puolelle ja ylittaa rajan sitten jalan. Huhujen mukaan autolla, ainakin takaisinpain tullessa, rajanylitys voi kestaa tunteja, joten paatimme suosiolla kavella rajan yli. Tijuana on muutenkin kirjaimellisesti suoraan rajalla, joten mita sita turhaa autoa mukaan ottamaan.


Rajanylitys jalan oli helppoa ja suht nopeaa. Aamupaivalla Meksikoon pain mennessa siihen taisi menna noin 45 minuuttia ja iltapaivalla palatessa ei sitakaan; saimme kavella suoraan yli ilman mitaan jonoja! Emme olleet ihan kamalasti (lue: ollenkaan) tutustuneet TJ:n asemakaavaan ja paatimme antaa yhden innokkaista taxikuskeista vieda meidat downtowniin, silla emme tienneet mihin suuntaan edes lahtea kavelemaan. Luulen, etta kuski vei meidat jotain kiertoreittia, koska Tijuanan keskustassa sijaitseva kaari, Tijuana Arch, nakyy hyvin jo USA:n puolelta, eika tosiaankaan ole kaukana, mutta jotenkin kuski sai matkaan tuhrattua ainakin viisi minuuttia.

Taustalla nakyy Tijuana Arch, joka symboloi sidetta USA:n ja Meksikon valilla


Keskustassa ei ihan hirveasti nahtavaa ollut ja lahinna me keskityttiinkiin vain ihmettelemaan sita tunnelmaa, mika rajan yli astuessa koitti; miten ero voikaan olla niin suuri vain muutaman kilometrin paassa sijaitsevaan Kaliforniaan! Yhtakkia olimme kuin keskella eri maata. Ja niinhan me kirjaimellisesti olimmekin. Kehitysmaafiilis puski Tijuanassa lapi aika vahvasti; kadut olivat surkeassa kunnossa, kodittoman nakoiset papparaiset kauppasivat rihkamaa kaduilla, tienvarressa lojui hedelmakoreja matkalla kauppiaiden kojuihin... Teimme muutamia ostoksia turistimyymaloissa, pysahdyimme lounaalle ja myohemmin margaritoille muutamalle kadunvarsiterassille ennen paluutamme tuttuun ja turvalliseen San Diegoon. En kertaakaan kokenut oloani turvattomaksi Tijuanassa, mutta en tosin tieda jos asian laita olisi ollut toinen ilman miesseuraa ja jos olisimme olleet liikkeella illalla pimealla...



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lomaosakeostoksilla

Kavimme viime viikonloppuna paikallisilla matkamessuilla, jotka sinansa olivat aika turha tapahtuma. En oikein loytanyt sielta hakemaani matkainspiraatiota saatika tormannyt hyviin tarjouksiin, joita olisi mainonnan mukaan pitanyt olla tarjolla. Suurin osa kojuista vain joko tyrkytti esitteita mainostamistaan kohteista tai yritti saada vierailijoita liittymaan sahkopostilistalleen ja/tai osallistumaan arvontoihin.

Yksi juttu messuilta kuitenkin tarttui mukaan, nimittain kutsu lahtea ilmaiselle brunssille ja tsekkaamaan Wyndham-ketjun resortti meilta noin tunti pohjoiseen Oceanside-nimiseen kaupunkiin. Tasta vierailusta luvattiin kiitoksena kuponki, joka oikeuttaa neljaan ilmaiseen yohon Wyndham-ketjun hotellissa. Kuulosti aika hyvalta diililta, ehkapa vahan liiankin hyvalta. Miksi joku haluaisi tarjota meille ilmaisen brunssin ja hotellimajoituksen? Kotia paastyani googlettelin hieman asiaa ja selvisi, etta joudumme paikan paalla kuuntelemaan parin tunnin lomaosakkeiden myyntipuheen. Googlettelin lisaa ("Wyndham timeshare reviews"-haulla loytyy aikas mielenkiintoisia tarinoita) ja kavi selvaksi, etta brunssille lahdetaan sitten ihan vain sen hotellikupongin perassa. Mihinkaan sopimukseen ei nimia laiteta :D Liittoa Wyndhamin kanssa kuvailtiin lahinnakin elinkautiseksi, joka ei anna mitaan, vaan pelkastaan ottaa (paljon rahaa), eika siita paase eroon sitten millaan.

Brunssi Wyndhamissa koitti tanaan. Matkaan lahdettiin valmistautuneina sanomaan "ei", vaikka diili kuulostaisi kuinka houkuttelevalta (nettiarvosteiluiden seka yhden tyokaverini mukaan myyjat ovat lahjakkaita ymparipuhujia ja saavat homman kuulostamaan sulalta unelmalta). Itse "brunssi" ei todellakaan ollut mikaan brunssi. Saavuin paikalle vohveleiden ja mimosien kuvat silmissa vilkkuen ja paikalla odotti eineshamppareita tiskin takaa tarjoileva jamppa. Mika pettymys! Mun mielesta olisi paljon fiksumpaa tarjoilla ihmisille niita mimosia, silla pienessa hiprakassa kauppa varmasti kavisi paljon paremmin!

Saimme myyjaksemme elakeikaa kovasti lahestyvan Stephanien, jonka toimistoon menimme hamppareidemme kanssa kuuntelemaan myyntipuhetta (brunssifiilis oli tasta aika kaukana:D). Mummeli kyseli meidan viime vuoden reissuista; niiden kohteista ja niihin kaytetyista summista, minka verran yleensa maksamme hotelleista ja lennoista ja millaisista kohteista pidamme. Han esitteli meille tietokoneen ruudulta kuvia kauniista ja kalliista all inclusive-resorteista, joista suurin osa sijaitsi kaukana sivistyksesta.

Aika nopeaa alkoi valjeta, ettei meilla ollut mitaan hataa; lomaosake ei todellakaan ole meidan juttu millaan mittakaavalla, eika koko parituntisen aikana tuntunut kertaakaan silta, etta tarjoukselle olisi vaikea sanoa ei. Homma selvisi Stephaniellekin aika nopeaa meidan kertoessa usein yopyneemme ho(s)telleissa noin $50:lla tai jopa vahemmalla per yo, kerrottuamme pitavamme luonto- ja aktiivimatkailusta, ulkoilma-aktiviteeteista kuten patikoinnista ja telttailusta, lahtevamme mielellamme kohteeseen ilman etukateen tehtyja hotellivarauksia, tutkivamme autenttisia paikkoja resorttien sijaan jne... Viimeistaan siina vaiheessa, kun kerroin olevani lahdossa ensi kuussa viikoksi Puerto Ricoon yksin ilman sen kummempaa suunnitelmaa (saaden Stephanien haukkomaan henkea ja kertomaan murhaajatarinoita) taisi meidan paatos olla aika selva itse kullekin. Stephanie ei kuulemma koskaan ennen ollut kuullut yhdenkaan naisen matkustavan yksin ja han sentaan on tyoskennellyt matkailualalla koko elamansa, ja vaikutti myos silta, etta han uskoi meidan valehtevan halvoista ho(s)tellihinnoista ja seka ilmaisista (lentomailen varatuista) lennoista. Viimeisen parin vuoden aikana olen tosiaan lentanyt neljasti ilmaiseksi (lentomaileilla) ja sama meno jatkuu nyt tulevan Puerto Ricon reissun kanssa! Maksoin lennoista yksitoista dollaria :D Vaihtaisinko taman siihen, etta maksan usean tuhannen takuun lomaosakkeesta seka ryhtyisin lisaksi maksamaan siita monta sataa kuukaudessa ilman mitaan takuuta reissuista missaan vaiheessa? Enpa usko... Meita matkailijoita on moneksi...

Ihan mielenkiintoinen kokemushan tama oli ja voisin menna uudestaankin kuuntelemaan tallaista myyntipuhetta jos siita ilmaisia hotellioita saa, vaikka hieman arsyttikin tuo ennakkoluuloinen ja meidan matkustustyylimme tuomitseva myyntieukko...

Nahtavaksi jaa, miten helppoa tai paivamaarien suhteen joustavaa taman kupongin kaytto tulee olemaan... San Diegosta lentaa ainakin todella halvalla Meksikoon, joten saattaapi olla, etta taytyy tehda reissu sinne pain myohemmin tana vuonna :) Mulla on tosiaan nyt vain viikko vuosilomaa, mutta pyysin PR:on reissua varten palkatonta ja ihanan ymmartavainen pomoni suostui tahan ilman mutinoita - hotelli- ja matkailualalla tyoskentelyn hyva puoli taitaa olla samanhenkiset tyokaverit, jotka itsekin potevat matkakuumetta ;) 

lauantai 28. tammikuuta 2017

Heipä hei

Heipä hei pitkästä aikaa! Kuukauden hiljaisuuden syy on yksinkertaisesti se, että töitä on riittänyt niin paljon, että olisin saanut halutessani tehdä seitsemänpäiväistä työviikkoa viimeisen kuukauden ajan. Ja vieläpä pitkiä päiviäkin siihen päälle. Välillä on kuitenkin pakko huilata vähän ja ottaa edes sunnuntai vapaaksi ettei pää hajoa! Tällainen rytmi ei ole pitemmän päälle mitään herkkua tällaiselle minunkaltaiselleni ei-sinkkuihmiselle, joka mielellään pitäisi huolta kunnostaan ja terveydestään, sekä viettäisi aikaa kisujensa ja ystäviensä kanssa..sekä joskus ehkä kerkeisi käymään vaikka ruokakaupassa ostamassa "oikeaa" ruokaa ja kokkaamaan siitä ruuasta jotakin (eikä elää vain voileivillä ja noutoruoalla päivästä toiseen). Helpotusta kiireeseen ei myöskään ihan heti ole luvassa, sillä ensi perjantaina saamme vieraita Suomesta tänne pariksi viikoksi (mikä on tietysti oikein mukavaa). Hiljaisuus tulee siis jatkumaan vielä jonkin aikaa. Palailen sitten joskus kun saan elämäni takaisin :)

Erään vapaasunnuntain kävelyltä Mission Beachilta..

tiistai 27. joulukuuta 2016

Ei-niin-kovin-jouluinen joulu

Tänä vuonna joulu oli hieman erilainen kuin aikaisempina vuosina. Ensinnäkin vietin sen ekaa kertaa elämässäni jossain muualla kuin Suomessa perheeni kanssa. Olen ollut jouluihminen henkeen ja vereen ja kammoksunut joulun viettämistä missään muualla tai millään muulla kuin sillä itselle perinteisellä tavalla, koska eihän joulu voi tuntua joululta mitenkään muuten vietettynä!

Ja totta puhuen ei se oikein tuntunutkaan. Osittain tämä oli toki oma vikani, sillä en ollut ollut ajoissa liikkeellä ja hankkinut ja valmistanut perinteisiä jouluruokia. Pipareita löysin World Marketista ja Fazerin konvehteja (sekä hieman Iittalan astioita siinä kyljessä tilasin netistä, hih), mutta esim. glögiä ei enää löytynyt mistään ja joululimput jäi kiireessä leipomatta. Riisipuuroa keitin sentään aattoaamuna ja vielä joulupäivän illalla uudestaan. Jouluruoka meillä oli periruotsalainen: lihapullia ja muussia! :D

Mm. nämä Ultima Thulen samppanjalasit tilasin konvehtien "lisukkeena" :)
Possullekin olisi maistunut piparit

Pitkin viikonloppua katselimme jouluelokuvia ja lipittelimme glögin puutteessa samppanjaa, mutta kävimme myös mm. salilla ja kävelyllä. Ei mua kyllä koskaan olisi ennen aattona saanut salille, mutta koska joulufiilis oli hieman tiessään, niin taisinpa jopa olla itse se, joka salille lähtöä tuli aattoaamun joulupuurojen jälkeen ehdottaneeksi! Pienen treenin jälkeen olikin ihan kiva taas lösähtää takaisin sohvalle elokuvia tuijottelemaan!

Jouluinen naapurustomme. Not.
Aada oli onnessaan meidän jenkkijoulusta ja joululeffamaratonista:)
Kisut saivat avata pakettinsa jo aattoaamuna - vähän niitä piti kyllä auttaa :)

Joulupäivänä meidät oli kutsuttu Minnan ja Juhan luokse hieman perinteisemmille jouluruuille, mutta meidän pikkupossu Roni alkoi käyttäytyä omituisesti aattoiltana ja päädyimmekin viettämään puoli joulupäivää eläinklinikalla. Onneksi löysimme joulunakin auki olevan vastaanoton ja vieläpä aivan meidän läheltämme! Roni sai ilmeisesti pyhien aikaan yleisen stressistä johtuvan tukoksen virtsaputkeensa, eikä hiekkalaatikolla käyminen tuottanut tulosta. Tilanne oli suhteellisen vakava, mutta onneksi korjattu aika helposti ja saimme pojun kotiin jo muutaman tunnin päästä <3 Illalla possu oli nukutuksen jäljiltä hieman sekaisin ja hoiperteli sekavana ympäri asuntoa. Yöllä taas taisi iskeä hirveä nälkä, sillä kaappiin oli murtauduttu ja ruokasäkkiin oli ilmestynyt muutama isomman puoleinen reikä! Vieläkään ei ole poju ihan oma itsensä ja operaatiosta toipuminen näyttää vievän jonkin aikaa. Extrapusujen ja -rapsutuksien määrä onkin nyt rajaton!:)

Sekava poju kotimatkalla

Vähän on kyllä sellainen olo, että joulu tuli skipattua tänä vuonna. Onneksi tämä "pakotettu jenkkijoulu" oli kuitenkin tiedossa jo hyvän aikaa ja pääsin totuttelemaan ajatukseen ja asennoitumaan siihen oikein jo hyvän aikaa. Ehkä ensi vuonna päästään taas viettämään oikeaa joulua :)